Teksti: Riitta Liede
Raumalla lähdettiin ensimmäisenä kehittämään Avustajakeskuksen kassa mallia, jossa kolmannen sektorin toimija otti vastuulleen koko avustajatoiminnan organisoimisen palkanmaksua myöten.
Malli löi itsensä nopeasti läpi, kaikki osapuolet hyötyivät siitä ja käytäntö on vakiinnuttanut asemansa.
Vuoden 2009 käännekohta
Länsi-Suomen kunnat olivat jo ottaneet käyttöön Henkilökohtaisen avun keskus -hankkeen ja Raumakin oli siinä mukana. Henkilökohtaisen avun keskukset tarjoavat tukea ja neuvontaa asiakkaille, joille on myönnetty henkilökohtainen apu työnantajamallilla.
Vuosi 2009 oli hankkeelle merkityksellinen. Silloin tuli voimaan uusi vammaispalvelulaki, joka muuttui subjektiiviseksi oikeudeksi. Raumalla hyvinvointialueen palveluasiapäällikkönä toimiva Vesa Kiiski kertoo, miten heti alettiin huomata, että nyt tulee asiakkaita ikkunoista ja ovista.
”Samaa patoutumaa oli olemassa ympäri Suomea ja siinä ihmeteltiin, että mitä nyt tehdään. Näytti siltä, että emme pysty itse kaikkeen. Kunta ei pystynyt ottamaan tätä itselleen, eivätkä tilitoimistotkaan, joille aloin soitella. Yritettiin hakea erilaisia vaihtoehtoja ja ainoa, joka tähän tarttui, oli Avustajakeskus.
Ehdotin silloin Avustajakeskukselle, että mitä jos mallinnettaisiin hanketta niin, että Avustajakeskus alkaisikin hoitaa koko pakettia. Keskuksen toiminnanjohtaja Sirke Salmelan kanssa todettiin, että tämä on hyvä idea, lähdetään kokeilemaan! Teimme päätöksen ja siitä tämä lähti liikkeelle. Samalla mallilla toimitaan edelleen.”
Avustajakeskus löysi hyvät avustajat
Vammaispalvelulakia Kiiski pitää hyvänä lakina selkeine pykälineen. Se, että lain seurauksena tuli heti niin paljon asiakkaita, oli yllätys enemmänkin virkamiespuolelle. Aika nopeasti alkoi käydä selväksi, että Avustajakeskukselta tarvittaisiin koko itsenäisesti toimiva paketti.
”Avustajakeskus otti silloin hyvin kopin, reagoi nopeasti tarjoukseemme, otti sen todesta ja oli joustava ja ketterä. Niin lähdettiin kehittämään yhteistyömallia Henkilökohtaisen avun keskus -hankkeen puitteissa. Asiakkaathan olivat jo oikeutettuja henkilökohtaiseen apuun.”
Toimintaa alettiin pilotoida ensin muutaman asiakkaan kanssa. Samaan aikaan kunnassa otettiin käyttöön myös palvelusetelit, mutta kotikäynneillä jostain syystä avustajamalli löi läpi, vaikka käytäntö olisi ollut sama palvelusetelilläkin.
Kiiski arvioi yhdeksi syyksi tämän mallin menestymiselle sen, että Avustajakeskus osasi hakea hyviä avustajia. Asiakkaalla oli nyt mahdollisuus itse valita, kenet ja millaisen ihmisen haluaa avustajakseen.
Asiakas toimii tässä avustajan työnantajana ja molemmat saavat keskuksesta valmennusta ja tukea työsuhteeseen liittyvissä asioissa. Avustajakeskus hoitaa myös avustajan palkanmaksun kaikkine siihen liittyvine lakisääteisine velvoitteineen.
Kyseessä ihmisen arvokkuus
Järjestökenttä avautui parhaiten Kiiskille, kun hän osallistui Vammaisneuvoston kerran kuukaudessa järjestämiin tapaamisiin virkasihteerinä.
”Niissä pääsi näkemään asioita vähän toisesta suunnasta ja se auttoi meitä virkamiehiä edistämään asioita. Mukana oli vammaisneuvoston pitkäaikaisia aktiiveja, joilla kaikilla oli valtava elämänkokemus, jonka he toivat mukanaan. Se oli hienoa, erilaista olemista ihmisten kesken!”
Kiiskin mieleen painui eräästä vammaisneuvoston järjestämästä ’pomoklubista’ turkulaisen valmentajan sanat, että hyvä avustaja ei ole hoitaja. Hoitajilla kun on taipumus ottaa suitset käsiinsä.
”Tämän myös alueohjaaja Krista Hellén on ymmärtänyt, eikä avustajiksi ole edes hakeutunut hoitajia. Krista on myös osannut ohjata asiakkaita hakemaan hyviä avustajia.”
Kiiski näkee, että asiakkailla on kaiken kaikkiaan ollut iso mahdollisuus vaikuttaa tähän palveluun. He ovat saaneet huomata, että myönnetyllä avustuksen tuntimäärällä on mahdollisuus harrastaa ja osallistua. Avustajapalvelun kautta tuli uutena paljon sellaista, mitä ei ollut aikaisemmassa käytännössä. Se oli ollut vähän ylhäältä alaspäin -henkistä ja siitä haluttiin eroon.
Nyt sekä kunta että asiakkaat saattoivat asioida suoraan Avustajakeskuksen alueohjaajan kanssa. Asiakkaalla oli tunne, että alueohjaaja on hänen puolellaan.
”Tämä on ollut ihan mielettömän iso muutos ja tasa-arvoistanut paljon käytäntöä. Tähän liittyy sellaisia isoja kysymyksiä, kuten ihmisen arvokkuus. Saan itse päättää, kuka tulee kotiini, koska tulee ja mitä tehdään.
Kun taas avustajan työhön ei vaadittu koulutusta, niin se sopi monelle sellaiselle, jonka entisellä työllä ei ollut enää markkinoita, työ oli käynyt fyysisesti liian raskaaksi tms. Kun oli jalat maassa oleva ihminen, niin pärjäsi. Kun alalle vielä saatiin työsopimusehdotkin, niin asiakas hyötyy käytännöstä vielä enemmän.
Avustustyö on ihan oikeaa työtä, duunia duunien joukossa.”
Tavoitteena yhdenvertaisuus
Soten myötä vuoden 2023 alussa avustustyön hallinnointi siirtyi Varsinais-Suomen hyvinvointialueella kokonaan Avustajakeskukselle. Satakunnassa otettiin käyttöön monituottajamalli, eli käytössä on erilaisia malleja. Palvelusetelin käyttö on laajentunut koko maakuntaan ja lisäksi on ostopalveluita. Asiakas valitsee näistä sen, mikä itselle luontuu parhaiten ja hänen mielipidettään kuunnellaan. Kiiskin mielestä monipuolisuus on tässä hyvä asia. Joku asiakas ei ehkä haluakaan toimia itse työnantajana ja sekin otetaan huomioon.
”Asiakkaan näkökulmasta kaikki jatkui samalla tavalla kuin ennenkin, eikä muutoksen pitänyt asiakkaalle näkyäkään. Enemmänkin se näkyi talon sisällä hallinnossa, jossa kaikki piti saada toteutettua kymmenessä kuukaudessa. Se oli iso rutistus!” Vesa Kiiski huokaa vieläkin.
Uudistus on ollut hänen mielestään monessa suhteessa hyvä.
Hänen tehtävänsä on edelleen arvioida asiakkaan palvelutarve ja katsoa, että se jatkuu samassa mitassa. Ja katsoa myös, että työkalupakissa on samat työkalut ja että lakia tulkitaan samalla tavalla eri kunnissa ilman, että tulee eri tulkintoja.
”Tavoitteena on yhdenvertaisuus ja tasa-arvoisuus, ja että lakia tulkitaan samalla tavalla joka kolkassa.”
